Hieskoivu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hieskoivu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Fagales
Heimo: Koivukasvit Betulaceae
Alaheimo: Betuloideae
Suku: Koivut Betula
Laji: pubescens
Kaksiosainen nimi

Betula pubescens
Ehrh.

Alalajit / muunnokset
  • Maailmanlaajuisesti:
    • var. fragrans
    • var. golitsinii
    • var. litwinowii
    • var. pubescens
    • var. pumila[3]
  • Suomessa:
    • metsähieskoivu (Betula pubescens subsp. pubescens)
    • tunturikoivu (Betula pubescens subsp. czerepanovii)

[4]

Katso myös

  Hieskoivu Wikispeciesissä
  Hieskoivu Commonsissa

Hieskoivu (Betula pubescens) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa. Levinneisyydeltään pohjoinen tunturikoivu luokitellaan hieskoivun alalajiksi tai muunnokseksi. Se esiintyy alkuperäisenä myös Amerikassa, Itä-Kanadassa.[3] Hieskoivusta esiintyy Suomessa hyvin harvinainen punalehtinen muoto, punakoivu (Betula pubescens f. rubra).

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieskoivu on rauduskoivua pienempi puu, joka jää 8–20 metrin korkuiseksi.[5] Hieskoivun varsi on nuorena rusehtava ja helposti repeilevä. Hieskoivun vuosikasvaimet ovat pehmeitä ja nukkamaisia. Latvus on pensasmainen ja oksat pystyhköjä.

Hieskoivun lehdet ovat muodoltaan puikeita ja lyhytsuippuisia. Lehdessä on yleensä yksinkertainen sahalaita, mutta lehti voi toisinaan olla myös lievästi toissahainen.[6] Kukat ovat pieniä ja kehättömiä. Ne kehittyvät erillisiin hede- ja emikukintoihin. Hedekukinto on riippuva norkko. Emikukinto on aluksi pysty norkko, joka alkaa riippua kukinnan jälkeen. Hedelmä on pieni siipipalteinen pähkylä.[6]

  • Hieskoivun vaalea runko.
    Hieskoivun vaalea runko.
  • Lehdet ovat puikeita ja sahalaitaisia.
    Lehdet ovat puikeita ja sahalaitaisia.
  • Hedekukat kehittyvät riippuviin hedenorkkoihin.
    Hedekukat kehittyvät riippuviin hedenorkkoihin.
  • Lyhyeen eminorkkoon kehittyvä hedelmä on siipipalteinen pähkylä.
    Lyhyeen eminorkkoon kehittyvä hedelmä on siipipalteinen pähkylä.

Levinneisyys ja kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieskoivu kasvaa Euroopan pohjois- ja keskiosissa sekä Aasian pohjoisosissa. Pyreneiden niemimaan pohjoisosan vuoristoissa on erillinen esiintymisalue.[7] Hieskoivun levinneisyysalueen pohjoisosissa tunturikoivu esiintyy Fennoskandiassa, Siperiassa, Islannissa, Grönlannissa ja Kanadassa Newfoundlandin saarella.[8]

Hieskoivu on kasvupaikkansa suhteen vaatimattomampi kuin rauduskoivu. Se kasvaa soilla ja korvissa sekä tiukkasavisilla mailla, ja kestää kylmää. Sen juuristo toimii edelleen niin vetisessä maassa, jossa rauduskoivun juuristo ”hukkuu” ja puut voivat huonosti tai kuolevat, esimerkiksi tulvan takia. Hieskoivua istutetaankin sen takia huonosti vettä läpäiseville maille, vaikka se ei ole niin tuottoisa kuin rauduskoivu.[5]

Kasvatus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieskoivikko kasvatetaan hieman tiheämmässä kuin rauduskoivikko, koska sen latvusto on suppeampi, eikä vaadi niin paljon valoa, ja koska maaperä on märkää, jolloin vedestä ei tule puutetta. Hyvin kasvanut ja laatuharvennettu 50–60-vuotias hieskoivikko voi tuottaa tukkipuuta aivan kohtuullisen määrän. Tuoretta puuta sahattaessa havaitsee hienoisen värieron raudukseen verrattuna: hieskoivun sahauspinta on aavistuksen punertava, kun taas raudus on ennemminkin kellertävä. Periaatteessa molemmat koivulajit kelpaavat vaneripuiksi yhtä hyvin. Niiden puuaines on laadullisesti hyvin samankaltaista.[5] Mutta esimerkiksi mutkaisuutensa ja oksikkuutensa takia hieskoivu on usein rauduskoivua huonompi puulaji jatkojalostuksen kannalta.

Hieskoivua on perinteiseti käytetty polttopuuna, nyttemmin myös kuitupuuna. Sitä käytetään myös rohtona ja saunavihtojen tekoon.[5] Vaikka rauduskoivun lehdet pysyvät paremmin vihdassa kiinni, hieskoivun oksista tulee tuoksuvampi vihta.[9]

Tuholaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet nisäkkäät vahingoittavat hieskoivua syömällä sen oksia. Niitä ovat hirvi, poro, metsäjänis, rusakko ja myyrät. Hyönteisistä tunturimittari ja äkämäpunkit syövät koivunlehtiä, koivunmantokuoriainen (Scolytus ratzeburgi) kaivaa käytäviä sen kuoren alle.

Hieskoivuissa usein nähtävät tuulenpesät ovat Taphrina betulina -tuulenpesäsienen aiheuttamia, ja vaarattomia. Sen sijaan muut sienet, esimerkiksi koivunruoste (Melampsoridium betulinum), voivat aiheuttaa tuhoja taimitarhoilla.[5] Monet eri sienet voivat myös aiheutta hieskoivussa versolaikkutautia. Hieskoivun yleisimpiä lahottajasieniä ovat arina-, juuri-, pakuri- ja taulakäävät.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Shaw, K., Roy, S. & Wilson, B.: Betula pubescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Rauduskoivu – Betula pubescens Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 16.4.2024.
  3. ↑ a b Govaerts, R. et al.: Betula pubescens Ehrh. Plants of the World Online. 2023. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Suomen Lajitietokeskus: Hieskoivu – Betula pubescens Laji.fi. Viitattu 12.12.2023.
  5. ↑ a b c d e f Huopalainen, M.: Hieskoivu (Betula pubescens) Helsingin yliopisto, Metsätieteiden laitos. Viitattu 16.4.2015.
  6. ↑ a b Hieskoivu LuontoPortti. 30.3.2021. Viitattu 30.3.2021.
  7. ↑ Betula pubescens (kartta) Den virtuella floran. Viitattu 9.9.2012.
  8. ↑ Govaerts, R. et al.: Betula pubescens var. pumila (G.Zanoni ex Murray) Govaerts Plants of the World Online. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Saunavihta – terveellinen nautinto 2014. Yle. Viitattu 16.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset lehtipuut

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hieskoivu&oldid=22328841”