Maksuvalmiussuhde
Maksuvalmiussuhde eli quick ratio eli happotesti on yrityksen lyhyen aikavälin maksuvalmiutta kuvaava tunnusluku. Se mittaa yrityksen mahdollisuutta selviytyä lyhytaikaisista veloistaan pelkällä rahoitusomaisuudellaan.
Laskentakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Quick ratio lasketaan jakamalla rahoitusomaisuus lyhytaikaisilla veloilla, joista on vähennetty saadut ennakot:
Lyhytaikaisiin velkoihin luetaan myös ne pitkäaikaisten velkojen lyhennykset, jotka tulevat maksettavaksi vuoden kuluessa.[1] Saadut ennakot ovat keskeneräiseen työhön tai projektiin liittyviä lyhytaikaisia ennakoita.
Rahoitusomaisuus koostuu rahoista ja pankkisaamisista, rahoitusarvopapereista ja lyhytaikaisista saamisista.[2] Rahoitusomaisuudesta kuitenkin vähennetään osatuloutuksen saamiset ja vahvistetuista tappioista johtuva laskennallinen verosaaminen, jos niitä on.
Lyhytaikaisilla saamisilla tarkoitetaan vuoden kuluessa erääntyviä saamisia.[3] Jos lyhytaikaisiin saamisiin sisältyy epävarmoja saamisia, tunnusluvun luotettavuus heikentyy. Epävarmoja saamisia voivat olla esimerkiksi luottotappioiksi tulkittavat myyntisaamiset.[4] Jos epävarmoja saamisia ei pystytä luotettavasti arvioimaan ja poistamaan, voidaan rahoitusomaisuuden tilalla käyttää rahaa ja pankkisaamisia.[1]
Epävarmojen tai vaikeasti perittävien saamisten lisäksi rahoitusomaisuudesta on syytä vähentää epälikvidit erät. Sellaisia voivat olla esimerkiksi sijoitukset pörssin ulkopuolisiin yrityksiin.[3]
Ohjearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Quick ration ohjearvot ovat:
- yli 1: hyvä
- 0,5–1: tyydyttävä
- alle 0,5: heikko
Quick ration tavoitelluksi alarajaksi asetetaan usein 1. Se merkitsee, että rahoitusomaisuus kattaa täsmälleen lyhytaikaiset velat. Silloin yritys pystyy maksamaan kaikki lyhytaikaiset velkansa realisoimalla koko rahoitusomaisuutensa.[1]
Tilastojen perusteella quick ration kriittinen raja on noin 0,4–0,5. Jos arvo putoaa tämän rajan alle, yritys on vaarassa ajautua vuoden kuluessa maksukyvyttömäksi.[1]
Huomattavan suuri arvo voi kertoa yrityksen kassavarojen tehottomasta käytöstä.
Tulkinnan ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikeuksissa olevan yrityksen todellinen maksuvalmius voi olla quick ration antamaa kuvaa heikompi. Taseasemansa varjelemiseksi yritys on saattanut jättää luottotappioista aiheutuneita menetyksiä kirjaamatta. Saaminen on saatettu pysyttää taseessa siitäkin huolimatta, että se olisi kirjanpidon varovaisuusperiaatteen mukaisesti tullut jo vähentää tuloslaskelmassa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yritystutkimuksen tilinpäätösanalyysi. Helsinki: Yritystutkimus ry ja Gaudeamus Helsinki University Press, 2017. ISBN ISBN 978-952-495-427-3.
- Laitinen, Teija ja Laitinen, Erkki K.: Yrityksen maksukyky, arviointi ja ennakointi. Helsinki: KHT-Media Oy, 2014. ISBN 978-952-218-209-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Laitinen & Laitinen, s. 125
- ↑ a b Ikäheimo, Seppo: Tilinpäätösanalyysi omistajan näkökulmasta. Yrityksen taloushallinto tänään, 2014. Vaasa: Vaasan Yritysinformaatio Oy. ISBN 978-951-96324-4-5.
- ↑ a b c Kaisanlahti, Timo – Leppiniemi, Jarmo – Leppiniemi, Raili: Tilinpäätöksen tulkinta. Helsinki: Alma Talent, 2017. ISBN 978-952-14-3247-7.
- ↑ Yritystutkimus, s. 75