Niukkuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Niukkuus on taloustieteessä keskeinen käsite, joka koskee useimpia hyödykkeitä (tuote tai palvelu), koska niitä haluttaisiin kuluttaa ilmaiseksi enemmän kuin niitä on tällöin tarjolla. Taloustiede on suppean määritelmän mukaan ”niukkojen resurssien kohdentumisen tutkimista”[1]. Yksi tapa ajatella niukkuutta on se, että hyödyke on niukka, jos sille olisi menekkiä enemmän kuin hyödykettä on tarjolla, mikäli hyödyke olisi saatavilla ilmaiseksi[2].

Niukan hyödykkeen kysyntä ja tarjonta määrävät sille hinnan, joka rajaa sen kulutuksen niihin kuluttajiin, jotka ovat valmiita maksamaan siitä eniten. Joissain tapauksissa kuitenkin valtio tai kaupunki harjoittaa hintasääntelyä, esimerkiksi määrää tätä ”tasapainohintaa” alhaisemman hinnan pakolliseksi (kattohinta), jolloin useampi haluaa ostaa sen ja harvempi viitsii tuottaa sitä, ja syntyy pulaa ja jonoja (esimerkiksi Neuvostoliiton ruokakaupat tai Helsingin Hitas-asuntojonot).

Niukkuus ei siis yleensä tarkoita, että hyödykkeestä olisi suoranaisesti pulaa. Se tarkoittaa vain, että hyödykettä on tarjolla markkinoilla vähemmän kuin sitä kysytään. Kysynnän kasvaessa markkinahinta nousee niukkuuden lisääntyessä. Tällöin kuitenkin yritysten kannattaa lisätä tuotantoa, mikä vähentää niukkuutta ja laskee hintaa.

Niukkuus on yleensä edellytys markkinoiden syntymiselle. Ei-niukalla hyödykkeellä, kuten esimerkiksi puhtaalla ilmalla Suomessa, ei voi käydä kauppaa, koska sitä on riittävästi kaikkien saatavilla, hyödykkeestä vallitsee runsaus. Toisaalta hyödykkeistä voidaan luoda keinotekoisesti niukkoja. Esimerkiksi tieto tai tietokoneohjelmat ja tiedostot eivät ole luonnostaan niukkoja. Patenteilla ja lisensseillä estetään niiden vapaa levittäminen, jolloin niistä tulee niukkoja hyödykkeitä.

Niukkuustekijä on tuotannossa se tuotannontekijä, joka muodostaa pullonkaulan tuotannolle ja määrää tuotantovauhdin, kapasiteetin, hinnan tms. attribuutin. Jonkin resurssin ollessa niukkuustekijä se pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi teollisuusmaissa työvoiman hinta on niukkuustekijä: työvoiman ollessa kallista tuotanto pyritään automaation ja rationalisoinnin keinoin tekemään mahdollisimman tuottavaksi verrattuna kehitysmaiden pienempihintaiseen työvoimaan ja sen tuottavuuteen.

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki niukkuuden vaikutuksesta hintaan ovat suomalaiset tomaatit: Kesällä ja alkusyksystä, kun niitä on paljon tarjolla, niiden hinta laskee. Talvella ja keväällä, kun uutta satoa ei ole saatavilla, ovat ne niukempia kuin heti uuden sadon jälkeen, ja niiden hintakin on korkeampi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pohjola, M., Pekkarinen, J. & Sutela, P.: Taloustiede, s. 233. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32431-0.
  2. Hyytinen, Ari & Maliranta, Mika: Yritysjohdon taloustiede. Yritykset taloudessa ja taloustieteessä, s. 4. 1. painos. Helsinki: Spillover Economics Oy, 2015. ISBN 978-952-93-6049-9.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.