Metsäkastikka
| Metsäkastikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Kastikat Calamagrostis |
| Laji: | arundinacea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) on Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa laajalle levinnyt tuuhea heinäkasvi. Suomessa laji on yleinen.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkastikka on voimakaskasvuinen heinä, joka kasvaa suurina mättäinä. Se kasvaa 80–150 cm korkeaksi, ja säilyy tuleentuneena pystyssä ainakin lumen tuloon asti. Korsi on kaksi- tai kolminivelinen ja haaraton. Lehti on 4–6 mm leveä, pehmeä, litteä ja päältä harvakarvainen. Lehden tupen ja lehtilavan rajakohta on alta keskisuonta lukuun ottamatta karvainen. Metsäkastikan kukinto on 10–20 cm pitkä, kapea röyhy. Röyhyn väri vaihtelee vaaleanvihreästä punertavan- tai sinertävänvihreään. Kaleet ovat 4–6 mm pitkiä mutta keskenään eripituisia. Helpeet ovat kaleita hieman lyhyempiä. Vihne ulottuu hieman kaleitten kärjen ulkopuolelle ja on kuivana polvekas. Metsäkastikka kukkii heinäkuussa.[1]
Metsäkastikka lisääntyy suvullisesti ja on tuulipölytteinen. Se leviää myös rönsyjen avulla.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkastikkaa tavataan laajalla alueella Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Venäjällä Itä-Siperiaan asti. Laji on yleinen myös Kaukasuksella.[3] Suomessa metsäkastikka esiintyy yleisesti etelä- ja keskiosissa, toisaalta Etelä-Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla laji on huomattavan harvinainen. Metsäkastikkaa on kasvanut pohjoisessa alun perin Tornion ja Kuusamon korkeudella, tosin laji on alkanut levitä Lappiin ja 2020-luvulla se on havaittu Inarista asti.[4][1] Laji on Suomen metsien toiseksi yleisin heinäkasvi metsälauhan (Avenella flexuosa) jälkeen.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkastikka viihtyy tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä, lehdoissa, kallionliepeillä ja kulo- ja hakkuuaukioilla.[1] Hakkuuaukioilla tiheät metsäkastikkakasvustot voivat haitata metsän uudistamista.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäkastikan ja hietakastikan risteymä tupaskastikka eli koristekastikka (Calamagrostis × acutiflora) on suosittu puutarhakasvi.[2] Entisaikaan metsäkastikan röyhyä on käytetty piipunrassina ainakin Ruotsissa, josta laji lienee saanut ruotsinkielisen nimensä piprör.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Vanha-Majamaa, Ilkka: Metsäkastikka. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 261.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea)
- Kasviatlas 2022: Metsäkastikan (Calamagrostis arundinacea) levinneisyys Suomessa.
| ||||||||||