Korni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korni
Oma nimi Kernowek
Tiedot
Alue Cornwall
Puhujia 245 sujuvasti puhuvaa, 2 900 yhteensä[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Cornish language Partnership[2]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä kelttiläiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 kw
ISO 639-2 cor
ISO 639-3 cor
Kornin kielirajan vetäytyminen Cornwallissa vuosina 1399–1750.

Korni (korniksi Kernowek) on Cornwallissa puhuttu kelttiläinen kieli, jota puhuivat kornit. Se sammui 1700-luvulla, mutta sitä on sittemmin yritetty elvyttää. Lapset saavat opetusta korniksi, ja kornin kielellä on tehty elokuva. Erään arvion mukaan kornia puhuu noin 2 900 ihmistä, joista 245 osaa kieltä sujuvasti. Korni on kelttiläisten kielten britanniseen haaraan kuuluvana läheistä sukua kymrille ja bretonille. Noin 80 % kornin kielen sanoista on samoja kuin bretonin kielessä, 75 % samoja kuin kymrissä ja 35 % samoja kuin iirissä. Osan sanoista oletetaan olevan samoja kuin 1100-luvulla hävinneessä kumbrin kielessä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kornin puhujien osuus Cornwallissa
1200 1300 1400 1500 1600 1700 1800 2008
86% 73% 61% 48% 26% 5% 0,5% 0,3%

Korni kehittyi Britanniassa puhuttujen kelttikielien lounaismurteista 600-luvulla. Varhaisin tunnettu kirjallinen korninkielinen dokumentti on 900-luvulta peräisin oleva Filosofian lohdutus -kirjan latinakielinen versio. Rooman aikana Cornwall oli käytännöllisesti katsoen roomalaisten vallan ulkopuolella, sillä heidän valtansa Britanniassa keskittyi saaren itä- ja koillisosiin. Roomalaiset menettivät otteensa Britanniasta germaanien ja hunnien aloitettua hyökkäyksensä, jolloin suurin osa joukoista vietiin turvaamaan Roomaa. Saksit, anglit ja juutit nousivat tämän jälkeen maihin Englannin itärannikolle ja alkoivat levittäytyä länteen. 1000-luvulla anglosaksit valloittivat viimeiset kelttien asuinalueet Lounais-Englannissa.[3] 1200-luvulla kornilla oli arviolta 39 000 puhujaa[4].

Kornin kielen alamäki alkoi 1500-luvulla, jolloin englanti alkoi valtion painostuksesta syrjäyttää sitä. Vuonna 1549 Cornwallissa alkoi niin sanottu rukouskirjakapina, joka johtui Englannin kuninkaan Edvard VI hallituksen määräyksestä, että kaikki kirkonmenot piti suorittaa englanniksi. Voimakkaasti katolisilla alueilla Devonissa ja Cornwallissa latinan korvaaminen englannilla johti väkivaltaisuuksiin. Kirkkomenojen suorittamista korniksi ehdotettiin, mutta siihen ei suostuttu. Kapina päättyi kapinoitsijoiden tappioon, eikä Raamattua saatu käännetyksi korniksi. Viimeinen seremonioissaan kornia käyttänyt kirkko aloitti englannin käytön vuonna 1678 Towednackissa.lähde?

Viimeinen pelkästään kornia puhunut henkilö Chesten Marchant kuoli vuonna 1676. Kielen viimeisestä puhujasta ennen viime aikoina tapahtunutta elvytystä on kiistelty. Joidenkin mielestä viimeinen puhuja oli John Davey[5] (kuollut vuonna 1891), ja toiset ovat ehdottaneet henkilöksi Alison Treganningia (kuoli 1901)[6]. Westpenwithiläisten kalastajien tiedetään käyttäneen korninkielistä sanastoa 1940-luvulle saakka.lähde?

Elpyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kornin kielen elvytysyritykset aloitettiin 1900-luvun alussa, ja elvytystyön ansiosta kornin puhujien määrä on kasvussa. Erään kyselyn mukaan yksinkertaisia keskusteluja kornin kielellä pystyisi käymään 3 000 henkilöä Cornwallissa.[7] Kieltä jonkin verran ymmärtäviä on jopa 300 000 ja muutamat lapset on kasvatettu korninkielisiksi. Vuonna 2002 kornista tuli virallisesti yksi Euroopan unionin virallisista alueellisista- ja vähemmistökielistä, ja samalla se sai vähemmistökielen aseman Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joka on velvoitettu tukemaan kielen kehitystä.[8] Valtio tukee kielen kehittämistä taloudellisesti[9]. Vuonna 2008 päätettiin kornin kielen virallinen kirjakielinen muoto[10]. Vuonna 2010 aloitettiin korninkielinen päivähoitotoiminta[11].

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trilogian Ordinalia ensimmäisen näytelmän Origo Mundi ensimmäiset säkeet, jotka kirjoitti korniksi tuntemattomaksi jäänyt munkki. Trilogiaa pidetään vanhalla kornilla kirjoitetuista teoksista merkittävimpänä.

Ensimmäiset kornin kielellä kirjoitetut tekstit syntyivät 1300-luvulla. Yksi vanhimmista säilyneistä teksteistä on Pascon agan Arluth, joka sisältää 259 kappaletta kahdeksansäkeistöisiä runoja. Se on laadittu noin vuonna 1375. Tärkein säilynyt teos on kuitenkin 9 000 säkeen runodraama Ordinalia, joka sisältää kolme näytelmää: Origo Mundi, Passio Christi ja Resurrexio Domini (=Resurrectio Domini), joista käytetään yhteisnimitystä Ordinalia.[12][13] 1700–1800-luvulla ei korninkielisiä teoksia käytännössä julkaistu lainkaan. Korninkielinen kirjallisuus alkoi elpyä vasta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisiä korninkielisiä romaaneja olivat vuonna 1984 julkaistu Melville Bennetton An Gurun Wosek a Geltya ja Michael Palmerin Jory vuodelta 1989. Uuden testamentin käänsi korniksi vuonna 2002 Nicholas Williams. Myöhemmin Williams käänsi myös muun muassa teokset Liisan seikkailut ihmemaassa ja Maailman ympäri 80 päivässä.lähde?

Äännerakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kornin äännerakenne on seuraavanlainen:

Konsonantit
Labiaalit Dentaalit Alveolaarit Palataalit Velaarit Glottaalit
Nasaalit m n ŋ
Klusiilit p b t d k g
Frikatiivit f v θ ð s z ʃ ʒ x h
Tremulantit ɾ~ɹ
Approksimantit keskiset j ʍ w
lateraalit l
Vokaalit
etu keski taka
lyhyt pitkä lyhyt lyhyt pitkä
suppea ɪ ʏ y ɨ ʉ ʊ
väli ɛ œ øː ə ɤ~ɔ
väljä a~æ æː ɒ ɒː

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kornin kieliopilliset ominaisuudet, kuten konsonanttimutaatiot, verbi-subjekti-objekti-sanajärjestys sekä prepositioiden persoonataivutus, ovat kelttiläisille kielille tyypillisesti muista indoeurooppalaisista kielistä jokseenkin poikkeavia.

Mutaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden kelttiläisten kielten tapaan konsonantilla alkavien sanojen alkukonsonantit muuttuvat eli mutatoituvat tietyissä yhteyksissä.

Konsonantti Pehmeä Aspiraatti Kova Sekoitettu
p b f - -
t d th - -
k g h - -
b v - p f
d dh - t t
g1 katoaa - k h
g2 w - k hw
gw w - kw hw
m v - - f
ch j

Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isä meidän -rukous korniksi
Agan Arludh
Agan Tas ni, eus e’n nev,
benigys re bo dha hanow.
Re dheffo dha wlascor,
Dha vodh re bo gwres e’n nor pecar'a e’n nev.
Ro dhyn ni hedhyw agan bara pub dedh oll,
ha gav dhyn agan cabmweyth
pecar del evyn nyni
dhe’n re na eus ow cabmwul war agan pydn ni;
ha na wra agan gorra en temptashyon,
mes delyrv ni dhort drog.
Rag dhiso che ew an wlascor,
ha’n gallos ha’n gordhyans,
bys vyken ha bynary.
Yndella re bo!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mode of Use, From a Written Record to a Spoken Language (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. magakernow.org.uk Cornish language Partnership. Viitattu 3.3.2012.
  3. Matkaopas historiaan: Englanti Christopher Daniell, 2004. ISBN 9515791146
  4. BBC - South West (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. The Cornish language and its literature, Peter Berresford Ellis, ISBN 0710079281 [1]
  6. Lowlands-L: Kernowek
  7. Rebuilding the Celtic Languages: Reversing Language Shift in the Celtic Countries, Diarmuid O'Neill, ISBN 0862437237
  8. BBC: Cornish gains official recognition (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. BBC: Cash boost for Cornish language (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. An Outline of the Standard Written Form of Cornish (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. TimesOnline - Have a good dy: Cornish language is taught in nursery
  12. Brian Murdoch, Cornish literature, s. 41 ISBN 0-85991-364-3
  13. []

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]