Halaaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Élisabeth Vigée Le Brun, Madame Vigée-Lebrun et sa fille, 1789.

Halaaminen on kosketuksen muoto, jossa kaksi tai useampi henkilöä kietoo kätensä tiukasti toistensa vartaloiden ympärille yleensä rinnan korkeudelta. Halaaminen voi olla kestoltaan sekunnin pituinen, mutta se voi kestää myös pidempään. Useamman yksilön yhteistä halausta sanotaan joukko- tai ryhmähalaukseksi. Halaamista pidetään yleisesti intiimimpänä kuin kättelyä, muttei niin intiiminä kuin suutelua.

Halaamista esiintyy ihmisillä rakkaus- ja ystävyyssuhteissa sekä erilaisten onnistumisen hetkinä. Jälkimmäisessä tapauksessa myös toisilleen vieraat ihmiset saattavat halata toisiaan. Onnistumisen hetkiin kuuluvat esimerkiksi voitonhetket urheilukilpailuissa ja oppilaiden valmistuminen koulusta, jolloin he saattavat halata vuorotellen luokanopettajaansa.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halaamisella on tutkittuja, myönteisiä terveysvaikutuksia. Se tuottaa oksitosiinia, joka lievittää ahdistusta ja vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja luottamusta toisiinsa. Eräs yhdysvaltalainen yliopistotutkimus osoitti, että koskettaminen muun muassa lieventää kivun tunnetta, alentaa diabeetikoilla veren glukoosiarvoja sekä parantaa syöpäpotilaiden vastustuskykyä.

Halaamisen yhteydessä kehoon välittyy dopamiinia, joka kohottaa mielialaa. Lisäksi halaaminen vapauttaa kehoon endorfiineja sekä serotoniinia, jotka estävät yhdessä alakuloa ja edistävät muun muassa painonhallintaa.

Halaaminen lisää itseluottamusta etenkin lapsilla, ja juuri itseluottamuksen kannalta lapsen on erityisen hyvä saada paljon halauksia vanhemmiltaan. Tällöin hän tuntee olonsa arvostetuksi ja rakastetuksi.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keating, Kathleen: Pieni halauskirja. Kuvitus: Mimi Noland. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-083-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]