Bruttokansantuote

BKT henkeä kohti maailman maissa Yhdysvaltain dollareissa vuonna 2022.

> 60 000   50 000 – 60 000   40 000 – 50 000   30 000 – 40 000

20 000 – 30 000   10 000 – 20 000   5 000 – 10 000   2 500 – 5 000

1 000 – 2 500   500 – 1 000   < 500   Ei tietoa

Bruttokansantuote (lyh. BKT tai bkt) on kansantalouden vuoden kuluessa tuottamien lopputuotteiden rahamääräinen summa.

Koska BKT on maan tai alueen tulonmuodostuksen mitta, sitä käytetään usein maan tai alueen taloudellisen suorituskyvyn mittana. BKT on kansantalouden tilinpidon keskeinen käsite, koska se kuvaa hyvin taloudellisen toiminnan laajuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia. BKT:n muutoksen avulla voidaan tunnistaa talouden kasvutahti, taloudellinen taantuma ja taloudellinen lama. BKT-luvusta ilmoitetaan usein myös asukaskohtainen per capita -luku, joka pyrkii helpottamaan maiden välisen suorituskyvyn vertailua.

Laskutapa

On olemassa kolme menetelmää laskea bruttokansantuote:

• Institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana, johon lisätään tuoteverot ja josta vähennetään tuotetukipalkkiot. Yrityksen arvonlisä on yrityksen myynnin arvo miinus muilta ostettujen ja omassa tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden ja puolivalmisteiden arvo, eli myynnin ja välituotteiden arvon erotus.
• Kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana, johon lasketaan kulutus, pääoman bruttomuodostus ja vienti, ja vähennetään tuonti.
• Tulojen summana, johon lasketaan palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot, ja vähennetään tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo.

Bruttokansantuotteeseen lasketaan mukaan vain lopputuotteet, eli hyödykkeet, jotka ostaja käyttää heti tarkastelujakson aikana kulutukseen tai investointeihin. Bruttokansantuotteeseen ei lasketa välituotteita, jotka on käytetty tarkasteluajanjakson aikana toisen hyödykkeen valmistamiseen. Esimerkiksi leivästä lasketaan mukaan vain leivän hinta, mutta ei siihen käytettyjen jauhojen hintaa, sillä silloin jauhot laskettaisiin mukaan kaksi kertaa.

Bruttokansantuotteeseen lasketun tuotteen arvo määrätään sen markkinahinnan avulla. Kunkin bruttokansantuote-erän arvo on erän määrä kertaa yksikköhinta, ja maan koko bruttokansantuote on näiden osaerien summa. Silloin kun hyödykkeellä ei ole hintaa, se arvioidaan bruttokansantuotteessa tuotantokustannustensa mukaan. Tällaisia hyödykkeitä ovat esimerkiksi julkinen terveydenhoito ja koulutus sekä yksityinen hyväntekeväisyystyö ja muu voittoa tuottamaton toiminta.

Euroopan unionin maissa bruttokansantuotteeseen pyritään arvioimaan myös harmaan talouden määrä sekä laittoman toiminnan, kuten prostituution, huumekaupan ja salakuljetuksen, arvo.

Bruttokansantuotteeseen ei lasketa palkattoman kotityön arvoa, tai muun sellaisen palkattoman vapaaehtoistyön arvoa, joka ei sisälly tavaroiden tai tuotteiden hintaan. Luonnon ilmaishyödykkeiden, kuten ilman, veden ja maan, käytön tuottamaa arvoa ei lasketa BKT:hen, kuten ei myöskään sen laatuista luonnonvarojen kasvua, johon ei liity työtä. Bruttokansantuotteeseen ei lasketa myöskään kiinteän pääoman poistoja, jotka johtuvat sen kulumisesta käytössä. Kun poistot vähennetään, on kyseessä nettokansantuote.

Jotta BKT:tä voidaan käyttää aidon taloudellisen toiminnan kehityksen mittarina, eliminoidaan hintojen muutoksen, kuten inflaation, vaikutus BKT:hen käyttämällä kiinnekohtana valittua perusvuotta, jonka hintatasoon muiden vuosien BKT muutetaan.

Bruttokansantuote sosialistisissa maissa

Bruttokansantuotteeseen sisältyvät sekä tavaroiden että palveluiden tuotanto. Sosialistisissa maissa siihen sisältyi vain tavaratuotanto. Marxilaisessa tarkastelussa vain tavaroilla oli arvo, joka saattoi lisääntyä ihmistyön perusteella. Palvelusektorin tuottama arvonlisäys oli epämarxilainen arvonlisäyksen lähde. Kapitalististen maiden tapa sisällyttää palvelut bruttokansantuotteeseen vaikeutti sen laskemista, kuinka suuri osuus työläisten tuottamasta tavaroiden arvonlisäyksestä jäi heille itselleen ja kuinka suuren osuuden kapitalistit pidättivät itselleen niin sanottuna lisäarvona.

Vaihtoehtoja

BKT:n ajatellaan usein olevan arvovapaa ja kertovan siitä, mihin kansantalous pystyy, mutta ei sitä, mitä pitäisi tehdä. BKT:n kanssa kilpailevat mittarit määrittelevät hyvinvoinnin tarkoittamaan asioita, joita määrittelijät ideologisesti tai erilaisiin tutkimuksiin perustuen pitävät yhteiskunnan tai ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeinä. Näiden BKT:lle vaihtoehdoiksi esitettyjen kansantalouden mittareiden on joskus väitetty olevan BKT:ta helpommin alttiina poliittiselle manipulaatiolle.

• Aidon kehityksen mittari
• Bruttokansanonnellisuus
• Happy Planet Index
• Inhimillisen kehityksen indeksi
• Vihreä bruttokansantuote

Katso myös

• Bruttokansantulo
• Tuottavuus
• Luettelo maanosista bruttokansantuotteen mukaan
• Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan
• Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan (PPP)
• Luettelo valtioista asukaskohtaisen bruttokansantuotteen mukaan (PPP)
• Luettelo valtioista asukaskohtaisen bruttokansantuotteen (reaalimuutoksen) mukaan

Lähteet

• Pohjola, Matti: Taloustieteen oppikirja. Sanoma Pro, 2019. ISBN 978-952-63-5298-5.
• Pekkarinen, Jukka & Sutela, Pekka: Kansantaloustiede. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-27436-1.
• Vilkkumaa, Matti: Kansantaloutta kansalaisille. Suomen Yrityskirjat, 2011. ISBN 978-952-6601-13-7.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bruttokansantuote Wikimedia Commonsissa

• Kansantalouden mittarit: bruttokansantuotteen osatekijät CORE-työryhmä
• Kajanoja, Jouko: Mitä on hyvinvointi? Tilastokeskus, Kuntapuntari 3/2005.
• Toivonen, Janne: Suomen julkisen talouden kokoa liioitellaan herkästi: oikea koko on lähempänä 20:tä prosenttia, ei 60:tä Yle, 31.1.2017.