Aavikkokultakontiainen
| Aavikkokultakontiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Afrosoricida |
| Alalahko: | Chrysochloridea |
| Heimo: | Kultakontiaiset Chrysochloridae |
| Alaheimo: | Chrysochlorinae |
| Suku: |
Eremitalpa Roberts, 1924 |
| Laji: | granti |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eremitalpa granti |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Aavikkokultakontiainen[2] eli aavikkokultamyyrä eli aavikkokultiainen[3] (Eremitalpa granti) on eteläafrikkalainen nisäkäslaji.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muiden kultakontiaisten tapaan aavikkokultakontiainen on sopeutunut maahan kaivautumiseen. Sen eturaajoissa on kummassakin kolme kaivamiseen sopeutunutta kynttä. Häntä ja korvat ovat surkastuneet näkymättömiksi, silmät ovat karvaisen nahan peittämät ja kuonossa on nahkamainen tyyny, jota myös käytetään kaivautumiseen.
Aavikkokultakontiaisella on pitkä, silkkinen turkki, väriltään harmaa pennuilla ja hiekanruskea aikuisilla. Eläimen pituus on 7,5–9 senttimetriä, paino 15–25 grammaa, ja se on näin kultakontiaisista pienin.
Elinalueet, ruokavalio ja sosiaalinen käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aavikkokultakontiainen asuu Etelä-Afrikan länsirannikolla ja Namibian lounaisosissa lähinnä hiekka-aavikolla. Toisin kuin monet muut kultakontiaiset aavikkokultakontiainen harvoin rakentaa kestäviä tunneleita. Se pikemmin ikään kuin ui tai ryömii hiekan pinnalla tai juuri pinnan alla ruokaa etsiessään. Se liikkuu pääosin öisin ja syö muun muassa termiittejä ja muita selkärangattomia sekä matelijoita kuten skinkkejä.
Aavikkokultakontiainen on yksineläjä, reviirin keskikoko on 4,6 ha.
Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aavikkokultakontiainen on IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa merkitty elinvoimaiseksi.[1] Se on kuitenkin erittäin herkkä eläinympäristön tuhoutumiselle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bronner, G.: Eremitalpa granti IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Valste, Juha & Cajander, Veli-Risto: Maailman luonto: Nisäkkäät 1, s. 97–99. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2.
- ↑ Aavikkokultiainen (aavikkokultamyyrä) – Eremitalpa granti Laji.fi. Viitattu 31.3.2022.
|