Aarnikotka
| Aarnikotka | |
|---|---|
 |
|
| Ominaisuudet | |
| Tuntomerkit | kotkan pääpuoli, kynnet ja siivet; leijonan takapää ja -jalat |
| Esiintyminen | Egypti, Lähi-itä ja suuri osa muuta Aasiaa, osa Etelä-Eurooppaa; kotimaana pidetään Intiaa |
| Kansanperinne | |
| Kansanperinteen alkuperä |
egyptiläiset ja kaksoisvirranmaalaiset tarut |
| Suhteet | |
Aarnikotka, vaakalintu tai griippi on taruolento, jolla on kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina sekä leijonan vartalo, takajalat ja häntä.[1]
Aarnikotkan alkuperä on Lähi-idässä, ja se on kuvattu varhaisissa babylonialaisten, assyrialaisten ja persialaisten maalauksissa ja veistoksissa. Myöhemmin se on esiintynyt niin kreikkalaisten kuin roomalaistenkin mytologiassa.[2]
Aarnikotkia pidettiin hyvinä ja vahvoina vartijoina, joten niiden kuvia laitettiin mielellään hautoihin ja pyhiin esineisiin. Luultavasti aarnikotkaa pidettiin pyhänä, mutta sen palvonnasta ei ole tarkempaa tietoa.[3]
Nykyään aarnikotka esiintyy lähinnä kirjallisuudessa ja heraldiikassa.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarnikotkan historia ulottuu lähes neljän tuhannen vuoden taakse toisen vuosituhannen eaa. alkupuolelle. Sen on arveltu olevan peräisin muinaisen Syyrian pohjoisosista, mistä se olisi levinnyt etelään ja länteen, ehkä myös itään. Aarnikotkaa on tavattu 1500-luvun puolivälistä eaa. peräisin olevista sineteistä ja norsunluisista esineistä Etu-Aasiasta ja Kyprokselta. Kreikasta sitä on tavattu 1300-luvulta eaa. peräisin olevista esineistä. Seuraavina vuosisatoina aarnikotka-aihe levisi myös Eufratin yläjuoksulle, Assyriaan, Armeniaan, Egyptiin ja etruskien maahan Italiassa. Kreikkalaisella alueella 700–500-luvuilla aarnikotka oli melko yleinen koristeaihe maljakoissa, padoissa ja muissa tarvekaluissa sekä rahoissa ja temppeleissä.[4]
Aarnikotka oli hiukan erinäköinen eri puolilla Lähi-itää ja Eurooppaa. Assyriassa sillä saattoi olla siipien ohella kukonharjainen tai sarvekas leijonanpää. Egyptissä sille kuvattiin aina kukonharja ja kotkanpää, mutta Kreikassa kukonharja jätettiin yleensä pois tai vaihdettiin kiharaan hevosenharjaan. Syyriassa ja Kreikassa aarnikotkalle annettiin pitkät ja suipot korvat.[4]
Varhaisimmat aarnikotkat olivat luultavasti pahoja henkiolentoja. Assyriassa aarnikotka kuvattiin joskus taistelemassa jumalia vastaan tai jumalien alistamaksi. Minolaisessa kulttuurissa aarnikotka saattoi saalistaa tai olla saaliina. Ajan myötä aarnikotka alettiin kuvata palatsien, temppelien ja hautojen varjelijana ja suojelijana.[4]
Kreikan tarustossa Herodotoksen mukaan maan pohjoispuolella elävät aarnikotkat vartioivat kultaa, jota yksisilmäiset arimaspit pyrkivät varastamaan. Aarnikotkan suomenkielinen nimitys tuleekin sanasta ‘aarni’, joka tarkoittaa aarteita hallitsevaa henkiolentoa. Koska arimaspit hyökkäsivät aina ratsain, aarnikotkat vihasivat erityisesti hevosia. Herodotoksen tarinaa toisti roomalainen Plinius, joka lisäsi siihen väitteen, että aarnikotkat myös itse kaivoivat kultaa.[4] Aarnikotkat toimivat aarteenvartijoina myös intialaisessa tarustossa. Eläinkirjailija Aelianus kertoi intialaisten aarnikotkien jopa tekevän pesänsäkin kullasta.[4]
Kreikassa aarnikotkista tuli valonjumala Foibos Apollonin aurinkovaunujen vetäjiä. Myös puolijumalaksi korotettu Aleksanteri Suuri sai neljä aarnikotkaa ratsuikseen.[4]
Rooman valtakunnan hajottua aarnikotkasta tuli kristinuskossa Kristuksen symboli. Keskiajalla aarnikotka esiintyi myös pahana henkenä, ahneuden ruumiillistumana ja syntisen vietin symbolina. Aarnikotkan kynnessä uskottiin olevan parantavia voimia ja sen höyhenen kosketuksen uskottiin antavan sokeille näön.[4] Keskiajalla aarnikotkat olivat suosittuja myös gargoileina.[2]
John Mandevillen matkakertomuksissa 1300-luvulla kuvailtiin Baktriassa elävän kaikkein eniten aarnikotkia. Samoihin aikoihin aarnikotkasta tuli suosittu vaakunaeläin, joka esiintyy nykyisinkin monissa vaakunoissa ja liikemerkeissä. Aarnikotkan nimeen perustuvat myös esimerkiksi ruotsinkieliset Grip-alkuiset nimet.[4]
Vaakunoita ja tunnuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Latvian vaakuna, aarnikotka oikealla. -
Krimin vaakuna. -
Mecklenburg-Etu-Pommerin vaakuna. -
UPM:n tunnus. -
-
-
Vauxhall D-typen (1920) keulakuva. -
![Scanian logo, jonka aarnikotka on peräisin Skånen vaakunasta.[5]](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0a/SCANIA_Logo_vector.svg/120px-SCANIA_Logo_vector.svg.png)
-
Skånen läänin vaakuna
.svg)
.JPG)
![Scanian logo, jonka aarnikotka on peräisin Skånen vaakunasta.[5]](/wiki/Tiedosto:SCANIA_Logo_vector.svg){kind=logo}
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MOT Kielitoimiston sanakirja © 2012 Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy
- ↑ a b c Lindemans, Micha F.: Griffin Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 8.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Griffin Encyclopaedia Britannica. 9.10.2013. Viitattu 25.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Leikola, Anto: Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä: Myyttisten olentojen elämää, s. 76–84. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2372-3.
- ↑ Scania 70 vuotta Suomessa – juhlavuotena markkinajohtajaksi Moottori. Viitattu 12.10.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aarnikotka Wikimedia Commonsissa
